Joo, nyt ei postauksen otsikointi ole ihan ideaali hakukoneoptimointia ajatellen, mutta niin, halusin tässä vaan kertoa kaikille, että mä olen kesäihminen. Oon aina ollut, ja vanno(i)n että tulen aina olemaan, aivan lapsesta saakka. Mun juttuja on valo, lämpö, vehreä luonto, mansikat, grilliruoka, jääkahvi, shortsikelit, aurinkolasit ja paljaat varpaat, mitä näitä nyt on. Jo se, että synnyin heinäkuussa, riitti aikoinaan perusteluks sille, miksi kesä on vuodenajoista paras. Jos johonkin talvella matkustan, suunta on etelä. Ja kesällä en todellakaan matkusta minnekään, missä on kylmempi ku kotona, en vaikka maksettais (okei, harkitsen kyllä jos maksettais). Juu, kesäihmisyys, olennainen osa mun identiteettiä jo vuodesta 1987. Kunnes...
Nää kuvat on otettu Uunisaaressa ja sen liepeillä viime sunnuntaina. Voiko talvi olla Helsingissä näin mieletön? En olis missään muualla nyt mieluummin. Aika siisti tunne, ennenkokematon. En oota kesää, en lomaa, en vastaleikatun nurtsin tuoksua tai lehtiä puihin. Nautin joka hetkestä, en piiloudu jonnekin huivin ja pipon välimaastoon vaan imen talvimaisemaa itteeni. Hengitän kylmää ilmaa ja voimaannun. Oon kiitollinen neljästä vuodenajasta ja ootan luottavaisin mielin, että luontoäiti tuo mulle kyllä sitten jossain vaiheessa taas sen kesänkin. Mutta hei, ei mitään kiirettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti